Syöpään sairastumisessa ja kuolleisuudessa on eroja väestöryhmien välillä. Erojen taustalla oleviin syihin on välttämätöntä pureutua. Tarvitaan hoidon yhdenvertaisuuden parantamista sekä haitallisen terveyskäyttäytymisen vähenemistä.
Eri syöpätautien esiintyvyys eri sosioekonomisissa ryhmissä vaihtelee. Yleisesti syöpäkuolleisuus on korkeakoulutetuilla tai keskiasteen suorittaneilla alhaisempaa kuin perusasteen tai sitä vähemmän kouluttautuneilla. Myös kuolleisuuden väheneminen on pysähtynyt 2000-luvun puolivälissä perusasteen koulutustasolla toisin kuin korkeammin koulutetuilla.
Arvioiden mukaan alempiin sosiaaliryhmiin kuuluvat potilaat hakeutuvat hoitoon tai lähetetään jatkotutkimuksiin myöhemmin kuin korkeasti koulutetut.
– Keskeisin tapa lisätä terveydenhuollon yhdenvertaisuutta on parantaa perusterveydenhuoltoa ja näin varmistaa alkuvaiheen hoitoonpääsy. Kiireettömän hoidon hoitotakuun kiristäminen on välttämätön askel. Lisäksi tulee vähentää terveydenhuollon palvelujen maksullisuutta ja pienentää maksukattoja. Tarvitaan myös sitovat aikarajat sille, missä ajassa syöpäepäilystä on päästävä tutkimuksiin ja syöpädiagnoosista hoitoon. Näillä keinoilla voidaan päästä kiinni eri sosiaaliryhmien kuolleisuuseroihin, painottaa Syöpäjärjestöjen Terveysosaston johtaja Juha Heino.
Syöpien ikävakioitu ilmaantuvuus on kasvanut väestössä kaikilla koulutustasoilla. Korkeakoulutettujen syöpäilmaantuvuus on ollut vuosikymmenten ajan korkeampi kuin muiden koulutustasojen, mutta 2000-luvulla erot ovat vähentyneet. Tämä johtuu siitä, että korkeakoulutettujen syövät eivät ole yleistyneet, vaikka muissa koulutustasoissa syöpien ilmaantuvuus on sen sijaan kasvussa.
Suomessa ja muissa läntisissä maissa terveydelle haitalliset elintavat ovat pääsääntöisesti yleisempiä alemmissa sosiaaliryhmissä. Tupakoinnin ja alkoholin käytön lisäksi syöpäriskiin vaikuttavat epäterveellinen ruokavalio ja liikkumattomuus.
– Ihmiset tarvitsevat tukea terveellisiin elintapoihin siirtymisessä. Syöpäriskin vähentämiseksi on välttämätöntä tarjota nykyistä enemmän matalan kynnyksen elintapaohjausta, kuten tukea tupakoinnin lopettamiseen tai liikunnan aloittamiseen. Keskeinen tapa tukea terveellistä käyttäytymistä on terveysperusteinen verotus: verotetaan enemmän epäterveellisiä elintarvikkeita, tupakkaa ja alkoholia ja vähemmän terveellisiä elintarvikkeita, kuten kasviksia ja vihanneksia, Juha Heino sanoo.
Hyvä uutinen on se, että erot syöpien hoidossa ovat Suomessa vähäisiä ja hoito on korkeatasoista.
– Erot elossaololuvuissa selittyvät todennäköisesti eroilla syövän syytekijöissä, hoitoon hakeutumisessa, syövän levinneisyysasteessa ja muissa selviämiseen liittyvissä tekijöissä, toteaa Suomen Syöpärekisterin johtaja Nea Malila. Myös alueellisia eroja on. Erityisvastuualueiden välillä on jonkin verran eroja elossaololuvuissa, mutta millään alueella ei ole kaikkien syöpätautien osalta johdonmukaisesti korkein tai matalin elossaololuku.
Tutustu tarkemmin eri syöpätautien ja erityisvastuualueiden syöpäilmaantuvuuteen ja -kuolleisuuteen osoitteessa https://syoparekisteri.fi/tilastot/tautitilastot/
Lisätiedot:
Suomen Syöpärekisterin johtaja Nea Malila, puh. 050 305 5730, nea.malila@cancer.fi
Terveysosaston johtaja Juha Heino, puh. 050 386 6221, juha.heino@cancer.fi