”Mistään muualta emme olisi vastaavaa koko Suomen kattavaa aineistoa voineet saada,” lääkäri Tiina Juntikka kertoo väitöstutkimuksestaan.
Turun yliopistosta väittelevä lääketieteen lisensiaatti Tiina Juntikka teki väitöskirjaansa varten tiivistä yhteistyötä Suomen Syöpärekisterin kanssa.
Tutkimus pureutui Hodgkinin lymfooman ilmaantuvuuden ja kuolleisuuden kehitykseen Suomessa vuosina 1996–2015. Hodgkinin lymfooma on erityisesti nuorilla aikuisilla ja iäkkäillä esiintyvä imukudoksen pahanlaatuinen syöpä. Nuorilla aikuisilla se on yksi yleisimmistä syövistä länsimaissa.
Hodgkinin lymfoomasta on olemassa viisi toisistaan eroavaa alatyyppiä: sidekudoskyhmyinen, sekasoluinen, lymfosyyttivaltainen, vähälymfosyyttinen sekä ei-klassinen Hodgkinin lymfooma. Eroja niiden kesken on taudin morfologiassa, taudinkuvassa ja ennusteessa, minkä vuoksi tarkan alatyypin määrittäminen diagnoosivaiheessa on tärkeää oikean hoidon valitsemiseksi.
– Hodgkinin lymfooman eri alatyyppien yleisyyttä ei tiedetty aiemmin Suomessa. Toivon, että julkaisemamme tulokset auttavat kliinikoita diagnostiikassa, Juntikka sanoo.
Yleisin alatyyppi on nuorten naisten, toiseksi yleisin vanhojen miesten tauti
Juntikan tutkimuksessa todettiin, että Suomessa yleisin Hodgkinin lymfooman alatyyppi on sidekudoskyhmyinen Hodgkinin lymfooma, jonka ilmaantuvuus on suurinta 20–24-vuotiailla naisilla. Toiseksi yleisin Hodgkinin lymfooman alatyyppi oli sekasoluinen Hodgkinin lymfooma, jolle tyypillistä oli esiintyminen iäkkäillä miehillä.
– Uskon, että tieto iäkkäiden Hodgkinin lymfoomapotilaiden suuresta osuudesta – heitä oli 36 prosenttia – sekä taudin lisääntymisestä yli 45-vuotiailla johtaa tarpeeseen kehittää iäkkäille paremmin soveltuvia hoitomuotoja. Sekasoluisen Hodgkinin lymfooman kohdalla kuolleisuus lisääntyi tutkimusjakson aikana, ollen korkeinta nimenomaan iäkkäillä miehillä, Juntikka raottaa tutkimustuloksiaan.
Käsitys epidemiologisen tutkimuksen mahdollisuuksista laajeni
Juntikka pitää Syöpärekisterin keräämää ja ylläpitämää aineistoa kaikista Suomessa todetuista syövistä sekä syöpäkuolemista ainutlaatuisena tietopankkina. Hänellä itsellään oli käytössä yhteensä 2851 potilaan tunnisteeton aineisto Suomen Syöpärekisteriltä.
– Mistään muualta emme olisi vastaavaa koko Suomen kattavaa aineistoa voineet saada.
Juntikka kertoo, että hänen käsityksensä epidemiologiasta ja syöpärekistereiden tekemästä työstä syventyi, kun hän sai mahdollisuuden itse tutustua Suomen Syöpärekisterin toimintaan ja hyödyntää rekisteriin kerättyä aineistoa omassa työssään.
– Kokemus laajensi käsitystäni epidemiologisen tutkimuksen mahdollisuuksista ja sen merkityksestä. Nykyään ymmärrän aiheesta kirjoitettuja tieteellisiä artikkeleita hyvin, ja huomaan pohtivani selityksiä eri syövissä tapahtuville ilmaantuvuuden ja kuolleisuuden muutoksille, Juntikka toteaa.
– Minulle tutkijana yhteistyö Syöpärekisterin kanssa oli todella antoisaa ja avartavaa. Kiitokset tästä kuuluvat monille tutkimuksessa mukana olleille henkilöille, mutta erityisesti Syöpärekisterin johtajalle Nea Malilalle sekä väitöskirjatyöni ohjaajalle, dosentti Sirkku Jyrkkiölle.
Lue tarkemmin Juntikan väitöstutkimuksesta Turun yliopiston tiedotteesta: Tutkimuksessa selvitettiin Hodgkinin lymfooman kehitystä Suomessa ja tunnistettiin kaksi uutta kohdemolekyyliä lymfoomien hoitomuotojen kehittämiseen (linkki avautuu toiseen verkkopalveluun)