Syöpärekisterin mittapuulla epätavallisessa tutkimusympäristössä pseudonymisoidaan näytteitä, jotka toivottavasti pian avaavat tutkijoille sitä, miten eri HPV-tyyppien aiheuttamia infektioita ja esiasteita pitäisi kohdunkaulasyövän seulonnassa käsitellä.
Avantouintiharrastus ei ole hirveästi auttanut sietämään pakastamon kylmyyttä, Suomen Syöpärekisterin tutkija Maija Vahteristo tuumaa.
Kevään ajan Vahteristo on viettänyt tutkimuksensa vuoksi joka viikko muutamia tunteja kerrallaan –25 asteessa. Syynä Syöpärekisterin mittapuulla epätavalliselle tutkimusympäristölle on hänen väitöstutkimuksensa, joka selvittää vaihtoehtoisten triage-metodien, eli jatkotutkimusmenetelmien, toimivuutta ja vaikuttavuutta kohdunkaulasyövän HPV-testiin perustuvassa seulonnassa. Täällä pakkaseen säilöttynä on yli 110 000 satunnaistetun HPV-seulontatestin käyttöönottotutkimuksen yhteydessä otettua HPV-näytettä.
– HPV-seulonnassa tulee tällä hetkellä todella paljon positiivisia tuloksia, mutta kaikki positiivisen tuloksen saaneet eivät ole riskissä sairastua kohdunkaulasyöpään. Suurin osa HPV-infektioista ja osa kohdunkaulasyövän esiasteista paranee itsestään. Tässä tutkimuksessa teemme pitkäaikaisen rekisteriseurannan aineistolle, joka on kerätty 2000-luvun alussa ja yritämme löytää tapoja erotella seulonnassa suuressa syöpäriskissä olevat henkilöt, Vahteristo kertoo.
Tutkimusaineisto on kansainvälisesti ainutlaatuinen ja tutkimuksen odotetaan tuovan ratkaisuja HPV-testiin perustuvan seulonnan merkittävimpään ongelmaan, eli suureen lähetemäärään kohdunkaulasyövän esiasteiden diagnostiikkaan ja hoitoon.
Pakkasen kestävää liimaa ja lupaprosesseja
Tutkittavien tietosuojan varmistamiseksi Vahteristo ja hänen kollegansa pseudonymisoivat vanhat HPV-positiiviset näytteet uudestaan laboratorioanalyyseja varten. Vanha tarra pois, uusi tilalle. Näytteiden avulla on tarkoitus tutkia, miten eri HPV-tyyppien aiheuttamia infektioita ja esiasteita pitäisi seulonnassa käsitellä.
– Tiedetysti HPV-tyypeistä 12 on varmuudella karsinogeenisiä, eli syöpää aiheuttavia. Osa näistäkin virustyypeistä aiheuttaa kohdunkaulasyöpää huomattavasti todennäköisemmin kuin toiset. Emme kuitenkaan tiedä varmuudella, miten eri HPV-tyyppejä pitäisi seulonnassa käsitellä. Näytteet lähetetään analysoitavaksi Ruotsiin Karoliinisen instituutin kansainväliseen HPV-vertailulaboratorioon. Laboratoriossa selvitetään, mikä HPV-tyyppi tai mitä HPV-tyyppejä missäkin näytteessä on. Sen jälkeen syöpärekisterin ja hoitoilmoitusrekisterin tietojen avulla selvitämme, millainen riski eri tyypeillä on kehittyä vakaviksi esiasteiksi tai syöväksi.
Vahteristo kuvailee, että tutkimuksen pystyttäminen on vaatinut nuorelta tutkijalta aika paljon syvään päätyyn hyppäämistä.
– Toinen väitöskirjaohjaajani Maarit Leinonen tutki aikanaan omassa väitöskirjassaan HPV-positiivisia näytteitä samasta aineistosta, joten hänelle kylmätyö ja näytteiden käsittely oli tuttua puuhaa. Haasteena on se, että näytteet eivät saa sulaa käsittelyn eikä kuljetuksen aikana, jotta ne eivät tuhoudu. Meidän piti muun muassa löytää pseudonymisointia varten tarroja, joissa on pakkasen kestävää liimaa ja kuljetusta varten luotettava logistiikkapalvelu, joka kuljettaa biologiset näytteet jäisenä Ruotsiin.
Myös lupaprosessit olivat tällä kertaa erilaiset kuin Vahteriston aikaisemmissa tutkimuksissa.
– Lupien saaminen kesti yli vuoden, koska kyse on suuresta määrästä alun perin hoidon ja taudinmäärityksen vuoksi otettuja näytteitä, joita haluttiin käyttää tutkimuksessa. Tarvitsimme lausunnon toimivaltaiselta eettiseltä toimikunnalta sekä Suomessa että Ruotsissa ja luvan solunäytteiden käyttöön Fimealta. Tutkimus on THL:n, Syöpärekisterin, HUS:n ja Karoliinisen instituutin yhteistyö, joten tarvitsimme myös tutkimusyhteistyösopimuksen ja organisaatioiden sisäisiä tutkimuslupia.
Vahteristo on erityisen innoissaan tutkimuksessaan siitä, että omalla työllä voi olla konkreettisia vaikutuksia kohdunkaulasyövän seulonnan järjestämiseen ja seulottujen henkilöiden arkeen.
– Tutkimuksemme avulla saamme toivottavasti tärkeää tietoa siitä, keitä meidän kannattaa seulonnassa seurata ja keitä ei, ja siitä kenellä on korkein syöpäriski. Näin voimme ohjata terveydenhuollon resurssit oikeaan osoitteeseen ja välttää turhia, seulottuja henkilöitä psyykkisesti ja fyysisesti kuormittavia jatkotutkimuksia ja -hoitoja.
Tutkimus on aina yhteistyötä
Nyt Vahteriston pakastamourakka on ohi. Näytteet on toimitettu Ruotsiin ja dataa analysoiduista näytteistä päästäneen purkamaan syksymmällä.
– Työtä pakkasessa on vaikea tehdä yksin. On ollut ihana, miten monet työkaverit ovat tulleet auttamaan. Vapaaehtoisesti apuaan ovat tarjonneet sellaisetkin, jotka eivät ole edes tutkimusprojektissa mukana. Heitäkin on kiinnostanut nähdä tällaista käytännön työtä, Vahteristo naurahtaa.
Vahteristo myös on mielissään siitä, että vanhoja näytteitä voidaan vielä hyödyntää.
– Ajattele, olen ollut seitsemänvuotias silloin, kun tutkimus näillä näytteillä alun perin alkoi. Tutkimuksessa on ollut mukana niin monia ihmisiä ennen minua, kuten Maarit Leinonen, toinen väitöskirjaohjaajani Sirpa Heinävaara, Tytti Sarkeala ja Ahti Anttila, sekä lukuisia henkilöitä HUS:sta. Näytteiden putkittamiseen ja säilömiseenkin on käytetty hirveä määrä työtunteja. Tutkimus on aina useiden ihmisten yhteistyötä ja tässä projektissa se on todella korostunut!
Tutkimuksen vastuullinen johtaja, ylilääkäri Maarit Leinonen THL:stä odottaa myös innolla laboratorioanalyysien tuloksia.
– THL:ssä on tehty ja tehdään paljon HPV-tautitaakkaan ja HPV-rokotuksiin liittyvää arviointia. Seulontaikäisessä väestössä esiintyviä HPV-tyyppejä koskevia tuloksia voidaan jatkossa hyödyntää myös näissä arvioinneissa ja erityisesti pohdittaessa HPV-rokottamisen vaikutuksia kohdunkaulasyövän seulontaohjelmaan.
Lisätietoja
Maija Vahteristo, tutkija, puh. 050 337 5870, maija.vahteristo@cancer.fi
Maarit Leinonen, ylilääkäri, tutkimuksen vastuullinen johtaja, puh. 029 524 7640, etunimi.sukunimi@thl.fi