Syöpä- ja seulontatietojen rutiininomainen yhdistäminen on ensiarvoisen tärkeää seulontojen laadun arvioinnissa. Syövän havaitsemistapa on kiinnostava mittari, jossa seulottavat syövät luokitellaan sen mukaan, onko ne havaittu seulonnassa vai muulla tavalla.
Miten syöpä löydetään?
Suomessa seulotaan valtakunnallisesti kolmea syöpätautia: rinta-, kohdunkaula- ja suolistosyöpää. Seulontojen tarkoituksena havaita syöpä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jolloin hoidot ovat usein kevyempiä ja ennuste parempi kuin pitkälle edenneessä taudissa. Kohdunkaula- ja suolistosyöpien seulonnalla havaitaan myös esiasteita, jotka voidaan hoitaa ja estää syövän kehittyminen kokonaan.
Joskus seulonta kuitenkin epäonnistuu. Henkilö osallistuu seulontaan ajallaan ja saa tutkimuksista puhtaat paperit, mutta syystä tai toisesta hänellä todetaan syöpä jo ennen seuraavaa seulontakutsua. Seulonnassa saatetaan myös havaita jatkotutkimuksia vaativa tulos, mutta diagnoosi viivästyy. Tällöin puhutaan välisyövästä, eli syöpä havaitaan kahden seulontakutsun välissä oireiden perusteella tai muusta syystä tehtyjen tutkimusten yhteydessä.
Myös seulontaikää nuoremmilla ja vanhemmilla todetaan syöpiä siitäkin huolimatta, että seulonta pyritään kohdennetaan ikäryhmiin, joissa syövän ilmaantuvuus on suurinta. Joskus syöpädiagnoosia edeltävää seulontakutsua ei löydy rekisteristä, vaikka henkilö olisi seulontaikäinen – tällöin kyse on puutteesta rekisteröinnissä tai tietotoimituksessa.
Havaitsemistapa osana rutiinitilastoja
Olemme Syöpärekisterissä raportoineet rinta- ja kohdunkaulasyöpien havaitsemistapoja (kuva) viiden uusimman tilastovuoden osalta seulontojen vuosikatsauksissa ja syöpien tietolaatikoissa. Vuonna 2022 alkaneesta suolistosyövän seulontaohjelmasta odotellaan vielä lisää seuranta-aikaa.
Havaitsemistavan jakauma kertoo helposti ymmärrettävällä tavalla seulonnan onnistumisesta. Jos välisyöpien osuus on kovin suuri, saattaa se olla merkki siitä, että parannuksia tarvitaan seulonnan käytäntöihin, kuten diagnostiikkaan. Osallistumattomien suuri osuus kertoo omalta osaltaan seulonnan hyödyllisyydestä. Jos merkittävä osa syövistä havaitaan seulontaikää vanhemmassa tai nuoremmassa väestössä, saattaa olla tarpeen tarkistaa kohdeväestön ikärajauksia.
Tulkinnan kommervenkeistä
Havaitsemistapojen tulkinnat vaihtelevat jonkin verran syöpätaudista toiseen. Seulontasyövän löytyminen kohdunkaulalta on oikeastaan jonkinmoinen epäonnistuminen, sillä tauti haluttaisiin havaita jo esiastevaiheessa ja siten estää kokonaan. Toisaalta seulontasyöpä on usein paikallisempi ja hoidot voivat olla säästävämpiä kuin edenneessä kohdunkaulasyövässä. Välisyöpien määrä halutaan syöpätaudista riippumatta minimoida.
Seulontaluonteisia rinnan kuvantamisia sekä kohdunkaulan papa- ja HPV-testejä tehdään myös kansallisen seulontaohjelman ulkopuolella. Tietoja näistä ei tällä hetkellä saada seulontarekisteriin. Osa osallistumattomien syövistä on todennäköisesti havaittu seulontaluonteisessa tutkimuksessa kansallisen ohjelman ulkopuolella, esimerkiksi yksityisessä terveydenhuollossa. Kohdunkaulan testeistä jopa 60% otettiin seulontaohjelman ulkopuolella viime vuosikymmenellä. Rinnan kuvantamisia tehdään ohjelman ulkopuolella vähemmän.
Yhä kokonaisvaltaisempaan raportointiin
Kaikkien seulontaluonteisten testien kattava ja keskitetty rekisteröinti parantaisi edelleen merkittävästi seulontojen laadunvalvontaa. Keskitetyn rekisterin etu on, että jalostetumpaa tietoa saadaan tuotettua rutiininomaisesti terveydenhuollon ja väestön käyttöön.
Syöpärekisterissä tavoitteenamme on sisällyttää seulottavien syöpien havaitsemistapatieto omana muuttujanaan sekä syöpien että seulontojen tutkimus- ja raportointiaineistoihin. Tämä toivottavasti edelleen monipuolistaa tutkimusta ja laadunvalvontaa. Kiinnostavia tutkimuskysymyksiä voisivat olla esimerkiksi välisyöpien osuus pidemmällä seuranta-ajalla, tai havaitsemistapojen jakaumat erilaisissa koulutus- tai ammattiryhmissä.
