Monet syövät löydetään paljon aikaisemmin kuin ennen. Varhainen löytyminen auttaa hoitojen onnistumisessa, mutta ei aina. Tässä tekstissä pohdin, kuinka ilmiö vaikuttaa syöpätilastoihin.
Syöpäpotilaan ennustetta mitataan suhteellisella elossaololuvulla. Se kuvaa paitsi syövän vaarallisuutta, myös siihen liittyvää diagnostiikkaa ja hoitotuloksia. Teknisesti luku on elossa olevien syöpäpotilaiden osuus esimerkiksi viiden vuoden jälkeen syövän toteamisesta, olettaen että kyseinen syöpä on potilaan ainoa mahdollinen kuolinsyy.
Elossaololuku ei kuitenkaan kerro, kuinka paljon potilaan elämä lyhenee syövän takia. Syöpäpotilaan menetetyt elinvuodet ovat toinen tapa kuvata potilaan ennustetta. Menetelmällä saadaan konkreettinen arvio vuosista, jotka potilas syöpänsä vuoksi menettää ja ne voidaan laskea koko jäljellä olevalle elinajalle. Nuorella syöpäpotilaalla potentiaalisesti menetettyjä elinvuosia on enemmän kuin vanhalla. Menetetyt elinvuodet kuvaavatkin paremmin syövän aiheuttamaa menetystä yhteiskunnan tasolla.
Kaunistuva elossaolotilasto
Länsimaissa syöpäpotilaiden ennuste on parantunut huimasti viimeisimpien vuosikymmenten aikana. Suomessa esimerkiksi naisten rintasyövän kymmenen vuoden ikävakioitu suhteellinen elossaololuku on noussut 1950–60-luvun 39 %:stä nykyiseen 86 %:iin. Vastaavasti kuutisenkymmentä vuotta sitten rintasyöpäpotilas eli keskimäärin 13 vuotta yleisväestöä vähemmän, kun nykyään menetettyjä elinvuosia on enää vajaa kolme*. Positiivinen muutos on suurelta osin parantuneiden syöpähoitojen ansiota, mutta oma osuutensa on myös kehittyneellä diagnostiikalla, kuten syöpäseulonnoilla.
Seulonnan tavoitteena on vähentää seulottavan syövän aiheuttamia kuolemia havaitsemalla syöpä varhaisessa vaiheessa. Näin selvitään kevyemmillä hoidoilla ja potilaan ennuste on parempi. Jotkut syöpätyypit, esimerkiksi kohdunkaulasyöpä, voidaan havaita jo esiastevaiheessa ja estää koko syövän kehittyminen. Rintasyövän seulonta sen sijaan pyrkii havaitsemaan varhaisvaiheen syöpiä. Se tähtää nimenomaan kuolleisuuden alentamiseen, tai ainakin kuolinajankohdan lykkäämiseen (hyvästä elämänlaadusta tinkimättä).
Varhaisen diagnoosin sudenkuopat
Joskus voi kuitenkin käydä niin, että syövän varhaisesta toteamisesta huolimatta potilaan elinaika ei pitene. Kuoleman ajankohta on sama huolimatta diagnoosin ajankohdasta, eli seulonta ei johda parempaan hoitotulokseen. Elossaololuvuissa tämä näkyy ns. varhennusharhana (kuva). Luku yliarvioituu, ja todellisuudessa potilas ei ole saanut yhtään lisää elinaikaa. Potilaan elämän loppupään laatu heikkenee, kun mahdollisesti raskaat hoidot aloitetaan tarpeettoman aikaisin. Tämä ei tietenkään ole toivottavaa, sillä syöpäseulonnan pitäisi parantaa väestön terveyttä, ei aiheuttaa ylimääräistä huolta tai hyödyttömiä hoitoja.
Varhennusharhan vaikutusta rintasyöpäpotilaan ennusteeseen arvioitiin Ruotsissa simulaatiotutkimuksen avulla, jossa harhan suuruus laskettiin erilaisilla seulontaskenaarioilla. Suurimmillaan harha oli, jos oletettiin täydellinen seulontaosallistuminen ja korkea testiherkkyys.
Jotkut väestöryhmien väliset erot elossaololuvuissa saattavat johtua osittain varhennusharhasta. Eroja esimerkiksi sosioekonomisten luokkien välillä on aiemmin havaittu paitsi rintasyövän ennusteissa, myös seulontaosallistumisessa. Eri ajanjaksojen välinen vertailu voi myös olla herkkä varhennusharhalle. Alussa esitetyt luvut ovat vuosikymmenten takaa ajalta, jolloin seulonnasta ei ollut vielä tietoakaan.
Vaikuttava seulontaohjelma ansaitsee paikkansa
Elossaololukujen sijaan seulontojen vaikuttavuutta tulisi arvioida muilla mittareilla, kuten seulonnan vaikutuksella väestön syöpäkuolleisuuteen. Vaikka rintasyöpäseulontaan liittyvät haitat tunnistetaan yleisesti, tutkimukset puoltavat väestöpohjaisen seulonnan hyödyllisyyttä ja myös EU suosittelee sitä. Varhain todettu ja paikallisena löydetty syöpä on useimmissa tapauksissa todella mahdollista hoitaa paremmin, kuin myöhemmin todettu ja levinnyt syöpä. Lisäksi varhainen toteaminen voi pienentää syöpähoitojen haittoja ja kustannuksia. Väestöpohjaisen seulontaohjelman on kuitenkin aina perustuttava näyttöön sen vaikuttavuudesta ja hyötyjen on ylitettävä haitat. Seulontaohjelmaa on myös jatkuvasti arvioitava ja kehitettävä.
Tavoitteena on todella olla elossa yhtä kauan, kuin olisi ilman sairastumista.
Kirjoituksen innoituksena on ollut työpaja ja esitelmä pohjoismaisten syöpärekisterien vuosittaisessa symposiumissa Färsaarilla syyskuussa 2022.
* Kiitokset Karri Sepälle elossaololukujen ja menetettyjen elinvuosien laskemisesta. Luvut perustuvat syöpärekisteriaineistoon ajanjaksoilta 1953–1969 ja 2005–2019.
