Vuotuinen pohjoismaisten syöpärekisterien symposium järjestettiin syyskuussa keskellä Atlantin valtamerta, Färsaarten pääkaupunki Tórshavnissa. Odotin matkaa innolla, sillä minulle tämä oli ensimmäinen symposium ja olin kuullut paljon hauskoja reissutarinoita edellisiltä vuosilta, erityisesti sosiaalisesta ohjelmasta. Tämän vuoden symposium oli kuuleman mukaan ennätyssuosittu, syynä luultavasti kaukaisen kohdemaan lisäksi myös koronan aiheuttama muutaman vuoden symposiumtauko. Pohjoismaisten syöpärekisterien yhdistys on järjestänyt tapaamisia organisoidusti jo vuodesta 1966 alkaen, jolloin syöpärekisterien väki kokoontui Imatralla, ja koronan aiheuttama muutaman vuoden tauko tapaamisissa oli historiallisen pitkä.
Saavuimme keskiviikkoiltana pitkän matkustuspäivän jälkeen Tórshavnin lentokentälle, josta bussi kärräsi meidät suoraan Tórshavnin pormestarin vastaanotolle. Vastaanotto järjestettiin yliopistorakennuksessa, joka myöhemmin osoittautui myös elokuvainstituutiksi, taidegalleriaksi ja vanhaksi siiloksi. Kokeneemmat symposiumkävijät katosivat nopeasti pohjoismaisen joukon sekaan moikkailemaan vanhoja kollegoitaan ja ystäviään. Pormestari piti puheen skandinaaviksi (sekä puheen sisältö, että kielen alkuperä jäivät meille suomalaisille hieman epäselviksi), pikkupurtavat katosivat parempiin suihin ja pian olimmekin jo bussissa matkalla konferenssipaikalle.
Tieteellistä inspiraatiota
Ensimmäisen illan tieteellinen ohjelma koostui kahdesta vaihtoehtoisesta työpajasta. Vaihtoehtoina olivat elinajanodote- ja rekisteröintityöpaja. Kello lähestyi seitsemää illalla, Suomen aikaa yhdeksää, ja vaikka valitsemani elinajanodotetyöpaja oli todella mielenkiintoinen, alkoi keskittyminen pitkän matkustuspäivän jälkeen olla hankalaa. Olin pakannut mukaani neuletyön ja -puikot, jotka ovat yleensä ykkösapu luennoilla keskittymiseen, mutten ollut vielä kehdannut kaivaa niitä laukustani. Sivusilmästäni näin toisen neulojan ja rohkaistuin kaivamaan omatkin puikkoni laukusta. Neulominen terästi keskittymiseni ja opin muun muassa, miten suhteellista elinaika-analyysiä voi hyödyntää menetetyn elinajan mallintamisessa. Seuraavan tauon jälkeen neulojien määrä oli lähelläni kasvanut jo viiteen ja tunsin suurta pohjoismaista yhteenkuuluvuutta.
Symposiumin tieteellisen ohjelman aikataulu oli minuutintarkka, mutta mielenkiintoinen. Avauspuheen piti Freddie Bray Kansainvälisestä syöväntutkimuskeskuksesta (IARCsta). Hän kertoi kattavasti johtamansa IARCin syövän valvontakeskuksen erilaisista toiminnoista. Kahden päivän seminaariohjelma oli jaettu kuuteen osa-alueeseen: syövän valvontaan, epidemiologiaan ja tilastotieteeseen, syövän riskitekijöihin, seulontaan ja aikaiseen diagnostiikkaan, syöpäpotilaiden ennusteiden parantamiseen sekä Pohjoismaisen rekisteridatan historiaan ja tulevaisuuteen. Oma tutkimukseni liittyy kohdunkaulan syövän HPV-seulontaan, joten parhaiten mieleeni jäi esitys norjalaisesta tutkimuksesta, jossa mallinnuksen avulla selvitettiin papilloomaviruksen monityyppi-infektioiden esiasteriskejä.
Esityksiä seuratessa huomasi, ettei pohjoismaisten rekisterien yhteistyö rajoitu vain vuosittaisiin tapaamisiin ja tuloksista keskusteluun, vaan useat tutkimusprojektit olivat eri maiden rekisterien yhteistuotoksia. Esimerkiksi koronan vaikutuksia syöpäilmaantuvuuteen on tutkittu monen maan yhteistyöprojektina. Tiivis yhteistyö pohjoismaisten rekisterien välillä on johtanut myös isompiin hankkeisiin, kuten NORDCAN-tietokannan syntymiseen. NORDCAN tarjoaa vertailukelpoista syöpädataa kaikista Pohjoismaista, mukaan lukien Färsaarilta ja Grönlannista.
Olin ensimmäistä kertaa esittelemässä omaa työtäni posterimuodossa, ja posterin ehjänä perille saaminen jännitti. Suomessa yhteistilaamamme kangasposterit kuitenkin selvisivät hyvin lentokoneen ruumassa, ja viimeisen silauksen posterille antoi hotellihuoneen silitysrauta. Posterien suuren määrän takia jouduimme käyttämään luovuutta asettelussa ja omani päätyi lopulta kokoushuoneen ikkunaan. Posterini aiheena oli HPV-testiin pohjautuvan seulonnan pitkäaikaisvaikutukset kohdunkaulan syövän ilmaantuvuuteen ja kuolleisuuteen. Oli kiinnostavaa jutella HPV-seulonnasta posterilla vierailijoiden kanssa ja saada uusia näkökulmia omaan tutkimukseen.
Sosiaalisia seikkailuja
Symposiumin iltaohjelmana oli torstaina veneretki Nólsoy-nimiseen kauniiseen saareen, jonka siluettia olimme päässeet ihailemaan hotellihuoneidemme ikkunasta. Veneretki itsessään ei tarjonnut sen suurempia verkostoitumismahdollisuuksia, sillä kovan tuulen vuoksi jouduimme liimautumaan veneen kaiteisiin. Saaressa meille oli tarjolla ruokaa (turskaa ja perunaa, kuten useimmilla aterioilla) ja paikallista perinnetanssia, joka muistutti sivuttaissuuntaista letkajenkkaa. Tanssi vapautti tunnelmaa ja rohkaistuin itsekin juttelemaan islantilaiselle kollegalle, jonka käsin neulottua villapaitaa olin ihaillut jo edellisenä päivänä.
Symposiumien lisäksi Pohjoismaisten syöpärekisterien yhdistys järjestää Syöpäepidemiologian kesäkoulua, joka alkaa kahden viikon intensiivikurssilla epidemiologian perusteisiin Kööpenhaminassa. Moni kokeneempi tutkija kertoi pitävänsä yhä vuosikymmentenkin jälkeen yhteyttä kesäkoulukavereihinsa. Onnekseni sain tänä vuonna mahdollisuuden osallistua kesäkouluun, ja kaksi ystävääni sieltä osallistuivat myös tämän vuoden symposiumiin Färsaarilla. Toinen heistä on kotoisin Tórshavnista, ja perjantain kohokohta olikin retki Färsaarten pikkukylissä paikallisen opastamana. Opin muun muassa, että fäärin kieli on hyvin lähellä islantia ja että lammaskolarit ovat Färsaarilla yleisiä.
Reissumme huipentui kanapeeiltaan Färsaarten taidemuseossa. Nautimme kalapalakurkkutikuista ja kiertelimme museon näyttelyissä. Mieltäni oli jäänyt askarruttamaan kysymys papilloomavirusinfektioesityksestä ja bongasinkin esityksen pitäjän jälkiruokapöydän äärestä. Seuratessani kuinka vanhat ja uudet tuttavuudet jakoivat tietoa ja näkemyksiä, tai ihan vain vitsailivat, muistin jälleen kuinka tärkeää on tavata ihmisiä kasvokkain. Parhaat tutkimusideat syntyvät nimittäin usein ihan sattumalta keskustelujen lomassa. Odotan jo innolla ensi vuoden symposiumia Suomessa!
