Yksittäisen syövän kohdalla emme voi nimetä syytä, joka syövän aiheutti. Tiedämme silti, että elintapoihin liittyvät eri riskitekijät selittivät 34 % miesten ja 24 % naisten syövistä Suomessa 1970-luvulta 2010-luvulle ulottuneessa tarkastelussa. Tupakointi aiheutti 23 % miesten ja 8 % naisten syövistä. Ylipaino ja alkoholin käyttö aiheuttivat yhdessä noin 10 % sekä miesten että naisten syövistä.
Mainitut luvut ovat eri riskitekijöiden selittämiä osuuksia väestön tautitapauksista. Kyseessä on epidemiologiassa yleisesti käytetty mittari, jolla havainnollistetaan riskitekijän merkitystä kansanterveyteen. Käsitteen sanoittamiseksi on valinnanvaraa. ’Ylimääräosuus väestössä’ ja ’riskiosuus väestössä’ ovat epidemiologian sanaston esittämiä vaihtoehtoja otsikossa olevalle termille, ja myös termiä ’väestösyyosuus’ käytetään. Käytännössä se vastaa kysymykseen, miten suuri osuus tautitapauksista voitaisiin välttää, jos kukaan väestössä ei altistuisi riskitekijälle. Syyksilukuosuus riippuu sekä altisteen vaikutuksesta sairastumisen todennäköisyyteen että altisteen yleisyydestä väestössä.
Elintapojen syy-yhteyksistä on kertynyt vahvaa tutkimusnäyttöä
Syyksilukuosuuden tarkastelu rajoittuu elintapoihin, joiden voidaan katsoa olevan aito syy-yhteys syövän syntyyn. Syöpien riskitekijöistä kertyy lisää tietoa ja muun muassa kansainvälinen syövän tutkimuslaitos (IARC) arvioi kertyneen tutkimusnäytön pohjalta, ovatko riskitekijät todellisia syövän syytekijöitä.
Monien riskitekijöiden osalta onkin vahvaa näyttöä siitä, että ne aiheuttavat eri syöpiä.
Altisteen vaikutus sairastumisen todennäköisyyteen
Riskitekijälle altistuminen kasvattaa todennäköisyyttä sairastua. Vaikutusta todennäköisyyteen voidaan arvioida kohortin seuruututkimuksessa, jossa verrataan riskitekijälle altistuneiden ja altistumattomien henkilöiden syöpään sairastumista kontrolloiden samanaikaisesti muiden syöpäriskiin vaikuttavien tekijöiden vaikutusta.
Esimerkiksi tupakoijat kuolevat keskimäärin nuorempina kuin tupakoimattomat. Jos he eivät olisi tupakoineet, heidän keskimääräinen elinikänsä olisi ollut pitempi ja suurempi osa heistä olisi ehtinyt sairastua johonkin syöpään elämänsä aikana.
Yksilön näkökulmasta merkityksellistä on, paljonko altistuminen riskitekijälle vaikuttaa todennäköisyyteen sairastua syöpään tai todennäköisyyteen kuolla syöpään. On arvioitu, että keskimäärin 38 miestä sadasta sairastuu elämänsä aikana syöpään. Jos oletetaan syyksilukuosuudeksi 34 %, voidaan karkeasti arvioida syöpään sairastumisen kumulatiivista todennäköisyyttä riskitekijöille altistumattomassa väestössä: 13 miestä 38 syöpään sairastuneesta ei olisi sairastunut, joten keskimäärin 25 miestä sadasta sairastuu syöpään terveelliset elintavat omaavassa väestön osassa. Syöpien ehkäisytoimien kannalta on lisäksi oleellista tietää, kuinka yleisesti väestössä altistutaan eri riskitekijöille.
Syyksilukuosuus havainnollistaa kansanterveydellistä vaikutusta
Syyksilukuosuus riippuu sekä altisteen vaikutuksesta syöpään sairastumisen todennäköisyyteen että sen yleisyydestä väestössä. Yleinen riskitekijä voi olla väestössä merkittävä syöpätaakan kasvattaja, vaikka sen merkitys yksilön syöpäriskissä olisi kohtalaisen pieni. Toisaalta yksilön sairastumisvaaraa huomattavasti kasvattava altiste voi olla väestössä harvinainen, jolloin sen merkitys väestön syöpätaakkaan on pieni.
Tulosten tulkinnassa täytyy siis aina huomioida altisteen yleisyys tarkasteltavana olevassa väestössä. Esimerkiksi tupakointi aiheutti 89 % miesten keuhkosyövistä mutta vain 59 % naisten keuhkosyövistä. Suuri ero ei tarkoita sitä, että tupakointi olisi keuhkosyöpäriskin kannalta vaarattomampaa naisilla kuin miehillä vaan ero johtuu siitä, että tupakointi on ollut miesväestössä paljon yleisempää kuin naisväestössä.
METCA-tutkimushankkeessa arvioimme sekä altisteiden yleisyydet että niihin liittyvät syöpävaarat useiden terveystutkimuskohorttien ja niihin liitettyjen syöpä- ja kuolleisuustietojen perusteella. Kohorttipohjainen tarkastelu mahdollistaa erityisen luotettavat arviot syyksilukuosuuksille, koska tiedot altisteen yleisyydestä ja sen vaikutuksesta syöpävaaraan ja kuolemanvaaraan perustuvat samaan aineistoon. Siitä huolimatta nämä lienevät jossain määrin aliarvioita todellisista syyksilukuosuuksista, koska aineisto ei sisältänyt tutkimuksiin osallistumattomia, joiden elintapojen tiedetään olevan syöpäriskin kannalta epäterveellisemmät. Lisäksi täysin riskitekijälle altistumatonta joukkoa voi olla hankala löytää: esimerkiksi tupakoimattomat ovat altistuneet passiiviselle tupakoinnille varsinkin menneinä vuosina.
Syyksilukuosuudet arvioidaan niin sanotusti muokattavissa oleville riskitekijöille: siis käytännössä tekijöille, joihin yksilö voi elintavoillaan vaikuttaa. Se auttaa meitä hahmottamaan, miten suuri osuus väestön syövistä vältettäisiin kuvitteellisessa tilanteessa, jossa kukaan väestössä ei altistuisi kyseiselle riskitekijälle. Tavoitteena on löytää väestön syöpätaakan kannalta keskeisimmät riskitekijät, joihin syövän ehkäisytoimet kannattaa kohdentaa.
Lue lisää:
