Tutkimusmaailmassa iso ongelma on se, että tutkimusalalla nuorilla tutkijoilla on usein pätkätöitä, Suomen Syöpärekisterin eläköityvä tutkimusjohtaja Ahti Anttila sanoo.
Tutkimustyö on luovaa työtä, jossa pitää osata jäsentää kokonaisuuksia ja ilmiöitä ja tehdä sitten niihin liittyviä järkeviä kysymyksiä.
– Osaan näistä kysymyksistä pystyy hankkimaan kohtuullisen hyviä vastauksiakin. Kun näkee ensimmäistä kertaa tutkimustulokset, joista ei ole mitään aikaisempaa tietoa ja saadaan luotettavaa tietoa johonkin polttavaksi koettuun ongelmaan, niin se on hyvin palkitsevaa, Suomen Syöpärekisterin tutkimusjohtaja Ahti Anttila sanoo.
Tätä luovaa työtä Ahti on saanut tehdä lähes 40 vuotta, miltei koko pitkän työuransa ajan.
– Parhaiten mieleeni ovat jääneet ehkä ensimmäiset tutkimustulokset, joissa olin mukana: tutkimme Työterveyslaitoksella rekisteritietojen varassa työperäisten kemiallisten tai fysikaalisten altisteiden vaikutusta lisääntymisterveyteen.
Ahti toteaa, että tutkimusaihe oli hyvin herkkä eikä kovinkaan moni tutkimusryhmä maailmassa selvittänyt sentyyppisiä sairauksia.
– Oli koskettavaa, kun monien vuosien aineistonkeruun jälkeen näimme selviä yhteyksiä yleisten altisteiden ja niin nais- kuin miestyöntekijöidenkin terveyden välillä. Joko totesimme riskejä tai sitten emme – yhtä tärkeää oli tieto siitäkin, että yhteyttä ei havaittu.
Ennen Syöpärekisteriä kertyi 14 eri ammattia
Ahti kertoo joskus laskeneensa, että ennen Syöpärekisteriin tuloaan hän oli ehtinyt olla 14 eri ammatissa, kun lasketaan mukaan lyhytaikaisetkin työsuhteet, kuten kouluaikojen kanttorin sijaisuudet.
– Ojankaivajanakin olin kolmena kesänä, enkä ole koskaan ollut yhtä hyvässä fyysisessä kunnossa kuin silloin. Kymmenien tonnien massojen käsittely oli mahtavaa treeniä!
Varsinaisen työuransa Ahti aloitti sosiaalityöntekijänä Vantaalla, mutta siirtyi parin vuoden jälkeen Työterveyslaitokselle ja tekemään jatko-opintoja yliopistolle. Epidemiologin tehtävissä Työterveyslaitoksella kului 12 vuotta, kunnes Ahti tuli Syöpärekisteriin tutkijaksi vapunpäivänä 25 vuotta sitten. Tutkimusjohtajana hän on toiminut reilun vuosikymmenen.
Syövän ehkäisy on ollut motivoiva tutkimusaihe.
– Tutkimuksen teko on vuosien aikana muuttunut paljon. Laskentatekniikoiden kehittyminen on mahdollistanut monipuolisemmat tietomallit ja siten myös enemmän mahdollisuuksia havainnoida ilmiöitä malleissa. Silloin alkuaikoina tutkimus oli suunniteltava etukäteen tarkkaan, koska tietokoneissa oli vähemmän muistia kuin kännyköissä nykyään, eikä niissä pystynyt pyörittämään isoja datoja. Kaikki piti hahmottaa hyvin pitkälle, ennen kuin päästiin vaihe vaiheelta etenemään.
Tutkijoiden vapautta pitää varjella
Jos Ahti saisi päättää, yhden asian hän muuttaisi tutkimusmaailmassa.
– Iso ongelma on se, että tutkimusalalla nuorilla tutkijoilla on usein pätkätöitä. Vuoden aikana voi olla kolmekin eri työsuhdetta. Me olemme Syöpärekisterissä onnistuneet siinä, että vaikka rahoitus on joskus pätkittäistä, työsopimukset on pystytty solmimaan pitempiaikaiseksi. Vastuuta on otettu enemmän työnantajalle kuin tutkijalle.
– Edelleenkin tutkijoiden vapaus on sellainen, jota pitäisi varjella. Helposti käy niin, että hallintoon keskittyminen korvaa varsinaisen johtamisen ja siitä syystä sivuutetaan ilmiöön, vaikkapa syövän ehkäisyyn, liittyvät täysin uudenlaiset innovaatiot ja niiden jatkokehittäminen.
Syöpärekisterissä Ahti kiittää hyvää henkeä, jonka hän toivoo säilyvän jatkossakin.
– Nuoret tutkijat ovat aktiivisia, meillä keskustellaan paljon ja vastuuta jaetaan. Tämän ilmapiirin toivon jatkuvan edelleen, sillä tutkimustyö on sosiaalista – kanssakäymistä tarvitaan, jotta oikeat tutkimuskysymykset löytyvät.
Kaksi kysymystä
Mistä sinut työpaikalla tunnetaan?
– Luulen, että seulontojen vaikuttavuuteen liittyviin tutkimuksiin ihmiset minut mieltävät.
Entä mistä sinua ei tunneta?
– Olemme vaimon kanssa aina olleet innokkaita luonnossa kulkijoita. Seuraamme ja tunnistamme mielellämme lintuja, vaikka emme ole varsinaisia bongareita, mutta kuljemme kiikarit ja kaukoputken mukana. Lintujen tunnistaminen on hauskaa! Kerran olimme eräällä kurssilla, jossa viikonlopun aikana tunnistimme noin 125 erilaista lintulajia, niistä 117 yhden päivän aikana. Se oli uskomaton kokemus! Tätä tulee toivottavasti jatkossakin enemmän ja vähemmän harrastettua. Suomessa ei ole vaikeaa päästä 100 tunnistettuun lintulajiin, kun vain on tiettynä vuodenaikana vaikkapa Viikissä liikkeellä tarpeeksi ajoissa – ennen kuin aurinko nousee tai viimeistään silloin.